Ei selityksiä!

Näin alkaa olla kesä lopuillaan ja syksy aluillaan ulkona ollessa. Kesän treenit kulkivat melkoisessa helteessä! Salille suuntasi mieluusti aamusta, ennen kuin lämpötila nousi sielläkin sellaisiin lukemiin, että hapen kulku tuntu enemmän haasteelta kuin itsestäänselvyydeltä.

Arjessa treenien sovittaminen oli minulle helppoa heinäkuun alun, kun olin vapaalla. Loppukuusta minua lähestyttiin työtarjouksen kera ja toki tartuin tähän ja siitä alkoikin kaiken rumban sovitus.

Lapset olivat vielä lomilta kouluista ja mies vielä kiinni toisella paikkakunnalla omissa töissä. Työni hoitajana on vielä kolmivuorotyötä.

Taustana minulla on yksinhuoltaja arki ennen nykyistä uusioperhekuviota. Yksinhuoltajana ollessani opin arjen rakentamisesta, ja siitä viisastuneena tiedän, että jos oikeasti haluaa kaiken toimivan pitää ennakoida ja suunnitella. AINA.

Ensimmäisenä murheenani olivat yövuorot. Joillekin ne sopivat ja he saavat todella vähillä unilla itsensä takaisin päivärytmiin. Minulla yövuorosta palautuminen tuntuu maratonilta ja saatan olla vasta seuraavan päivän illalla siinä jamassa, että oikeasti olisi järkeä mennä salille.

Juttelin kollegojeni kanssa ja työvuoro suunnittelijan kanssa onko minun tarvetta ottaa yövuoroja. Minulla kävin älytön ”nakki” siinä, että useampi hoitaja sattui olemaan yövuoro ihmisiä. 

Näinpä minulle jäi ilta ja aamuvuorot.

Aamuvuoron jälkeen ampaisin salille viimeistään klo18 kun oli päivällinen takana. Iltavuorossa salille mentiin sitten jo klo 8:ksi.

Vuorotyössä ongelmallisinta on myös ollut se miten osastoilta pääsee tauolle ja tässä treenien ohella säännöllinen syöminen on tärkeää jaksamisen ja palautumisen kannalta.

Minä pakkasin eväät mukaan ja jos uhkaavasti alkoi näyttää siltä, että ruualle pääsy ei mene suunnitellusti niin mantelia, proteiinipatukkaa, omenaa jne. otin varalle ja vedin ne ns. juoksussa!

Lasten kanssa treenit sujuvat huomattavasti helpommin nyt kuin muutama vuosi takaperin. Ovathan kummatkin vajaa 10 vuotiaita. Ensimmäisiä kertoja kun olen salille mennyt ja kummatkin ollut alle 5v, niin pelkkä treenin aloittaminen alkoi siitä, että googletin salit missä on lapsinurkka.

Tästä treeniajasta voisin hyvinkin kertoa vaikka kirjan verran, mutta tiivistän sen näin:

• Yksinhuoltajuus ei ole syy olla pitämättä itsestä huolta.

•  Lapsi/lapset ei ole este päästä salille.

•  Parisuhde missä toinen ei niin paljon osallistu lasten kaitsemiseen, ei ole este itsestä huolehtimiseen.

• Aika ei ole este

• Raha ei ole este

• Osaamattomuus ei ole este

Esteenä itsestä huolehtimiseen olet vain sinä itse. Kuinka paljon haluat huolehtia itsestäsi, niin paljon olet sen jälkeen valmis tekemään töitä sen eteen.

Se mihin uskot, sen myös saat. Kyllä keinoja sen jälkeen löytyy jos oikeasti niin haluaa.

Käytiin miehen ja ihanan tiimikaveri Heidin kanssa X-runissa. Oli ihan loistava tapa hakea treeniin vaihtelua. 

Treenatkaa kimpassa!!!