Kissoja kurnau!

Lokakuun Hyvä terveys lehti on luettavissa! Mikä mahtavinta siinä pääsee pikavisiitille meidän tiimin henkeen. Katja ja Sami on tiivistänyt rivien väliin elämää suurempia ohjeita JUURI SINULLE. Jos jostain syystä et ole vielä käynyt hakemassa lähimmästä kaupasta kyseistä lehteä niin TEE SE NYT!

Tiimiläisistä on itselle tullut alkuun verrattaen hyviä tuttuja ja lehden kuvaa katsoessa lämpö nousee sisällä, kun tajuaa kuin kovia mimmejä me ollaan. Jokaisen meidän taakse rakentuu oma tarina ja miksi kukainenkin tätä tehdään ja mihin halutaan pyrkiä.Se tekee tästä tiiminä menemisestä niin mahtavaa!

ps. Haloo Helsingiltä on tullut niin loistava levy, että en kestä!! Korvanapppeihin ja menoksi!!

Paskafiilistä ja auringonpaistetta

3viikkoa taaksepäin meillä oli kehonkoostumusmittauksen ennen poseharkkoja. Itse odotin kyseistä mittausta paljon, koska olin vetänyt omasta mielestä onnistuneesti treenit. Nooh mites kävikään. Lukemat oli pysyneet kaikki samassa ja lisäksi tunsin kropassa "jumia". Vatsa oli kuin ilmapallo ja tuntui ettei olokaan ole niin "slim" mitä ihan ensimmäisten parin kuukauden jälkeen.

Nooh jäin pyörittään lukemia päässä. Toisaalta painoa ei ainakaan ole tullut lisää, vaikka kotimittari näytti että on ja joo vastahan oli mittaukset... mutta mikään ei kuitenkaan selittänyt sitä tunnetta, että kroppa ei toimi samallain.

Treenimotivaatio lähti siinä sivussa sen siliän tien. Postasin valmentajille olosta ja sainkin nopeasti Katjalta rohkasua pitää treenistä lepoa viikko. Nooh minun lepo venyi 1,5viikkoon. Kävin tuona aikana heittään muutaman kevyen lenkin mutta salilla en käynyt. Vatsa oli edelleen kuin ilmapallo ja kiloja oli tullut lisää.

Kaikesta huolimatta väännyin tällä viikolla reippaana salille ja törmäsin valmentaja Katjaan. Avauduin treenipoissaolosta ja paskastaolosta kropassa yleisesti. Tuntui vähintään synninpäästöltä itsestä :D ! Katja ensimmäinen kommentti oli että ei haittaa. Itse olin jo mielessä vääntänyt kaikki teoriat siitä, kuinka olen kusassut nyt koko fitnessprojektin ja ensikeväänä peilistä katsoo korkeintaan "fatness".

Siinä sitten siirryttiin keskustelussa osioon kuinka etenen nyt.Ensinnäkin tämän projektin myötä opin syömään alussa proteiinit rahkan ja raejuuston muodossa + tietenkin palautusjuoma. Voin kertoa, että aijemmin inhosin rahkaa ja raejuustoa kumpaakin ja en todellakaan sisällyttänyt maitotuotteita niissä määrin ruokavaliooni kuin mitä nyt lappaan kaksinkäsin .

Olen syönyt edelleen hyvin puhtaita raaka-aineita,ilman vehnää myös ja tuntui omituiselta että ei kroppa siltikään toimi nyt. Katja ohjeisti kokeilemaan, että voisin jättää maitotuotteet poissa. Perustelut olivat erittäin hyvät ja perustuivat tälläkin kertaa tutkittuun tietoon että terveys hyötyyn. En epäillyt hetkekäkään ja nyt viikonlopusta lähtien en ole käyttänyt maitoa kuin kahvissa (joka oli sallittua :D ).

Empä olisi uskonut että minun ruokavalioni koostuu joskus tälläisestä rakenteesta kuin nyt. Eli gluteeniton ja maidoton! Pitää postata pitemmällä aikavälillä tuloksista lisää :)
Pitää kuitenkin korostaan, että minulla on myös lisäravinteet käytössä.Niistä lisää eri postauksessa myös.

Tässä alhaalla paljastan kuvin esim.  päivänruokia mitä tulee itsellä syötyä. Vielä on paljon opittavaa, että löytää puhtaat raaka-aineet ja ravinteet oikein mutta mikään muutos ei tapahdu kerralla.

Aamupalalla syön jokapäivä kaurapuuron

Nopea ja helppo ruoka, kun haluaa päästä vähällä!

kahvihetkestä satakertaa nautinnollisempaa makukahveilla. Mukana aina hedelmä/pähkinät/tms.

Maissipastaa/aurinkokuivattujatomaatteja/kanttarelleja/kasviksia ja mausteet. 

Kotona kehuttu ;)

Valkuaismunakas/pähkinöitä jne.

Syksyinen tervehdys!

Taas perus blogitekstin aloitus eli taas on tovi kulunut viime kirjoittelustani, joten kirjoitellaanpa hiukan kuulumisia. Syyskuuta mennään kovaa vauhtia ja projektia on kestänyt nyt hiukan päälle 4 kuukautta. On ollut voitokkaita hetkiä ja ei niitä niin voitokkaita. Treenit ovat kuitenkin pääsääntöisesti luistaneet ja annettua ruokavaliota noudatettu, mutta nyt odotettavissa, joka syksyinen ”syysmasennuksen” torjunta, johon yleensä on tepsinyt tuikkujen polttelu, lasi punaviiniä, tummasuklaa ja arkirutiinit. Eli tälle syksyä täytynee keksiä jotain korvaavia metodeja noista parille, jotta ei ihan karkaa käsistä... Itsellä alkoi myös viime kuussa ”extra” projekti eli lähdin aikuisopiskelemaan VuokattiSporttiin Liikunnan ammattitutkintoa pt + yrittäjyyttä, joten iltaisin ja viikonloppuisin, kun aikaa liikenee niin pähkäilen noiden näyttöjen aiheita ja suorittamista. Se on kumma juttu tämä liikunta, kun se näyttää vievän koko käden…!

Ja vaikka syksy tekeekin tuloaan, niin kävimme osan tiimiläisten kanssa viime sunnuntaina tutustumassa suhteellisen kesäiseen lajiin eli suppailuun.  Ilma oli mitä mainioin, sillä aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti ja lisäksi tunnin pitäjä Karoliina Kangas piti huolen siitä, ettei meillä tullut kylmä, sillä kun olimme hiukan saaneet tuntumaa, niin huomasimme tekevämme patteriharjoitusta laudan päällä eli muun muassa punnersimme, askelkyykkäsimme ja teimme vatsoja. Alla muutama Karoliinan ottama kuva meidän touhuista.

Tässä ollaan aloittelemassa ja tehdään tuttavuutta laudan kanssa

Havaittavissa ehkä hiukan alku kankeutta

Noh mut kun vauhtiin päästiin niin alkoi lämmöt nouseen

Tunti kului todella nopeaa ja taisimme viihtyä vesillä hiukan pitempään kuin oli tarkoitus, mutta se oli kyllä ehdottomasti vain plussaa. Enkä muista milloin sunnuntaitreeni ois tuntunut noin huolettomalle. Lisäksi oli mukava taas pitkästä aikaa tehdä yhdessä ja nähdä tiimiläisiä sekä vaihtaa hiukan kuulumisia.

Jotkut meistä tulivat laudan kanssa jopa niin sinuiksi, että tunnin lopussa päällä seisontakin onnistui ensi yrittämällä eli tarkoitan Heidiä. Itselle jo haaste tehdä tuo maan päällä, joten tein vain mielikuvaharjoittelua vieressä heh heh... 

Kiitoksia siis oikein mukavasta ja piristävästä treenistä Karoliinalle ja Leijakoulu Lappikselle, jonka SUP vuokraamon löydätte Oulusta Kiikelistä torirannan kupeesta. Itse ainakin aion vielä suppailla uudemmankin kerran ja suunnittelin myös jokin kerta ottavani 7 vuotiaan poikanikin mukaan. 

-Ouska-

Strike a pose !

Eilen tennarit vaihtu korkkareihin kun käytiin reenaan poseerausta ja tietty niillä korkkareilla kävelyä ! Itse en muista millon viimeksi korkkarit on tullu laitettua jalkaan vaan kyllä se taito kävellä niillä on jossakin tuolla takaraivossa ;D Nilkan nyrjähdyksiltä ja kaatumisilta vältyttiin !

   Reenattiin Valveen peilisalilla ja opettajana meillä oli ihana Tii Alasimi. Puhuttiin ensin vähän kaikkien taustoista ja tavoitteista jonka jälkeen Tii kertoi meille bikini fitness kisoista ja kisoihin valmistautumisesta. Todella paljon saatiin uutta tietoa tästä lajista ja omiin kysymyksiin hyvin vastauksia. Parit kisakorkkaritkin Tiillä oli mukana ja saatiin niitä ihailla(kauhistella). Kevyt 12cm korko tähän 174cm lisää tuntuu aika hurjalta vaan onneksi tuo 12cm oli se maksimi eikä niiden kenkien noin korkeat pidä olla!

   Käytiin läpi kävelyä: hyvä ryhti, kävellään yhtä linjaa, peppua saa keinuttaa ja kädet kevyesti mukaan. Aluksi tuo kävely ei tuntunut ollenkaan luonnolliselta vaan nopeaa siihen pääsi mukaan. Kun kävely alkoi sujua paremmin, opeteltiin poseerauksia. Käytiin läpi neljösosakäännökset, joissa poseerattiin joka suunnasta. Pose edestä, sivulta, takaa, taas sivulta ja edestä. Ei aivan meinannu taipua kaikkiin asentoihin, joten reenaaminen peilin edessä kotona alkaa ja liikkuvuusreenit kans!

   Käytiin läpi myös t-kävely. Ensin koko ryhmänä ja sitten päästinkin tosi toimiin kun t-kävely tehtiin yksin! Oli siinä vähän vielä hakemista kun joka suuntaan piti poseerata, edestä ja takaa ja kävelläkin vielä oikein ja moneen suuntaan:D Vaan tästä se lähtee! Toisesta tunnistakin kerettiin jo vähän kysästä ja eiköhän me käydä se toinenkin kerta reenaan ja katsoon kuka on reenannu eniten kotona peilin edessä;)

   Tämä oli kyllä aivan loistava tapa aloittaa uus viikko! Melkeen koko ryhmä kasassa, tehään jotain uutta yhdessä, tutustutaan lisää lajiin ja uuteen samanhenkiseen ihmiseen. Taas riittää virtaa ja intoa!

Woopwoop!

-Sansku

Ei selityksiä!

Näin alkaa olla kesä lopuillaan ja syksy aluillaan ulkona ollessa. Kesän treenit kulkivat melkoisessa helteessä! Salille suuntasi mieluusti aamusta, ennen kuin lämpötila nousi sielläkin sellaisiin lukemiin, että hapen kulku tuntu enemmän haasteelta kuin itsestäänselvyydeltä.

Arjessa treenien sovittaminen oli minulle helppoa heinäkuun alun, kun olin vapaalla. Loppukuusta minua lähestyttiin työtarjouksen kera ja toki tartuin tähän ja siitä alkoikin kaiken rumban sovitus.

Lapset olivat vielä lomilta kouluista ja mies vielä kiinni toisella paikkakunnalla omissa töissä. Työni hoitajana on vielä kolmivuorotyötä.

Taustana minulla on yksinhuoltaja arki ennen nykyistä uusioperhekuviota. Yksinhuoltajana ollessani opin arjen rakentamisesta, ja siitä viisastuneena tiedän, että jos oikeasti haluaa kaiken toimivan pitää ennakoida ja suunnitella. AINA.

Ensimmäisenä murheenani olivat yövuorot. Joillekin ne sopivat ja he saavat todella vähillä unilla itsensä takaisin päivärytmiin. Minulla yövuorosta palautuminen tuntuu maratonilta ja saatan olla vasta seuraavan päivän illalla siinä jamassa, että oikeasti olisi järkeä mennä salille.

Juttelin kollegojeni kanssa ja työvuoro suunnittelijan kanssa onko minun tarvetta ottaa yövuoroja. Minulla kävin älytön ”nakki” siinä, että useampi hoitaja sattui olemaan yövuoro ihmisiä. 

Näinpä minulle jäi ilta ja aamuvuorot.

Aamuvuoron jälkeen ampaisin salille viimeistään klo18 kun oli päivällinen takana. Iltavuorossa salille mentiin sitten jo klo 8:ksi.

Vuorotyössä ongelmallisinta on myös ollut se miten osastoilta pääsee tauolle ja tässä treenien ohella säännöllinen syöminen on tärkeää jaksamisen ja palautumisen kannalta.

Minä pakkasin eväät mukaan ja jos uhkaavasti alkoi näyttää siltä, että ruualle pääsy ei mene suunnitellusti niin mantelia, proteiinipatukkaa, omenaa jne. otin varalle ja vedin ne ns. juoksussa!

Lasten kanssa treenit sujuvat huomattavasti helpommin nyt kuin muutama vuosi takaperin. Ovathan kummatkin vajaa 10 vuotiaita. Ensimmäisiä kertoja kun olen salille mennyt ja kummatkin ollut alle 5v, niin pelkkä treenin aloittaminen alkoi siitä, että googletin salit missä on lapsinurkka.

Tästä treeniajasta voisin hyvinkin kertoa vaikka kirjan verran, mutta tiivistän sen näin:

• Yksinhuoltajuus ei ole syy olla pitämättä itsestä huolta.

•  Lapsi/lapset ei ole este päästä salille.

•  Parisuhde missä toinen ei niin paljon osallistu lasten kaitsemiseen, ei ole este itsestä huolehtimiseen.

• Aika ei ole este

• Raha ei ole este

• Osaamattomuus ei ole este

Esteenä itsestä huolehtimiseen olet vain sinä itse. Kuinka paljon haluat huolehtia itsestäsi, niin paljon olet sen jälkeen valmis tekemään töitä sen eteen.

Se mihin uskot, sen myös saat. Kyllä keinoja sen jälkeen löytyy jos oikeasti niin haluaa.

Käytiin miehen ja ihanan tiimikaveri Heidin kanssa X-runissa. Oli ihan loistava tapa hakea treeniin vaihtelua. 

Treenatkaa kimpassa!!!

 

Uudet ohjelmat, uutta intoa !

Saatiin uudet treeniohjelmat muutama viikko sitten ja motivaatio nousi taas huippuun!(voikohan se kohta enempää enää nousta?) Ohjelmat ovat nyt vähän pidempiä kun sarjoja onkin neljä mutta sehän ei menoa haittaa;) Treeneihin saatin hyvin vaihtelua kun tuli paljon uusia liikkeitä ja saatiin ohjelma hartioillekkin! Painojen kanssa oli taas aluksi vähän hakemista ja reenit venyivätkin noin kahteen tuntiin mutta nyt kun on painot hallussa niin päästään noin puolellatoista tunnilla :) Ohjelmat ovat nyt kaikille samat joten yhdessä on helpompi käydä treenaamassa jos vaan aikataulut saa sopimaan yhteen. Ainakin minusta tuntuu, että saan treenistä enemmän irti kun käyn kaverin kanssa sen tekemässä kun toinen haastaa esimerkiksi kokeilemaan isommilla painoilla ja tsemppaa viimeisillä toistoilla. Kannattaa kokeilla!:)

    Uudet liikkeet käytiin taas läpi Kaakkurin Liikussa ja samalla päästiin treenaamaan koko porukalla! Vedettiin yhdessä uusi toiminnallinen treeni läpi. Oli huippua reenata porukalla, siitä sai jotenkin hulluna energiaa ja vedettiinkin kolmas kierros vaikka kahdella oli puhe mennä;) Mahtavaa oli kuulla ja nähdä muiden tuloksia näiden ensimmäisten kuukausien ajalta, hyvin meillä menee ! On tullut huomattua miten toisten, samanhenkisten ihmisten kanssa reenaaminen ja muutenkin oleminen antaa itselle voimia jaksaa ja jatkaa. Tämä tulee ainakin minulle tärkeäksi asiaksi huomioida kun alkaa uusi arki johon kuuluu treenaamisen ja töiden lisäksi nyt myös koulu.

    Seuraavan kerran nähdäänkin porukalla parin viikon päästä kun käydään harjoittelemassa poseerauksia ja kävelyä korkkareilla;)

Hyviä treenejä!

-Sansku

Keisarinkierros tsek!

Viime viikon lauantaina oli vihdoin tiimin kauan odottama maastopyöräreissu Rokuan maisemissa, kävimme pyöräilemässä Keisarinkierroksen. Lähdimme aamusta matkaan puolipilvisessä kelissä, mikä ainakin itsestä oli tosi passeli sillä kylmähän siinä hommassa ei tullut! Reissu oli kaikin puolin onnistunut vaikka Sami pääsikin esittelemään laastarointi ja pyöränkorjaustaitojaan, mutta ei mitään sellaista mikä olisi meitä pahemmin hidastanut.

Kierrokselle kaikkiaan kertyi matkaa reipas 19 km ja siitä pari ensimmäistä meni vaihteiden käyttöä opetellen, mutta kyllähän niidenkin käyttö alkoi sitten onnistua (jotenkin). Reitti oli näin aloittelevallekin maastopyöräilijälle todella sopiva. Vaikka TODELLA jyrkissä ja reisiä POLTTAVISSA ylösnousuissa, ei halunnut edes katsoa, että paljonko nousua on vielä jäljellä, vaan silmät kiinni puristin muutamaankin otteeseen sinnikkäästi ylös. Tulihan siellä välillä sellaisiakin pätkiä, ettei vaan pystynyt jatkamaan, vaan oli pakko työntää viimeiset metrit joissakin nousuissa ylös, sillä jalkoja hapotti niin pahasti, mutta en minä sitä pyörän työntämistä jyrkkään ylämäkeenkään hapoilla olevilla reisillä sanoisi helpoksi… Mutta voi sitä voittajafiilistä aina kun yksi nousu oli taitettu ja tuli tasaista tai sitten kun tuli se alamäki, josta sai virtaa taas seuraavaan koitokseen ja kyllähän noilla taukopaikoilla kaikille maistui kummasti aina pikku välipala.

Tässä olisi myös muutama maisemakuva reissun päältä, sillä komeat oli kyllä maisemat, mitä ajamiseen keskittymiseltä ehti sivuille vilkuilla. Nuo portaat kavuttiin pyörät selässä ylös noin 200 metriä. Kuvaaja pääsi yllättämään muutama tiimiläisen, mutta en laittanut niitä vielä tänne, kun en saanut kaikkia tyttöjä kiinni. Lisäillään sitten tuonne kuvaosioon, kun saadaan kuvat kokoon. Prässin fb-sivuilla on myös Samin pari kuvaa, joissa näkyy reissuun osallistuneet tiimiläiset, valitettavasti pari tiimiläistä estyi tulemasta, mutta kaikista on tulossa esittelyt ja kuvat uskoakseni tämän kuun lopussa, kun meillä koittaa yhteistapaaminen uusien kuntosaliohjelmien tiimoilta

Itseä ainakin puraisi tuollainen maastopyöräkärpänen, että kovasti jo suunnittelen uutta reissua syksylle. Iso kiitos kuuluu reissun järjestämisestä valkuille Samille ja Katjalle, jotka mahdollistivat tämän reissun!

Tässä, kun nyt kirjoittelen, niin mainitaanpa muutamalla lauseella omasta kehityksestä. Juhannus tuli ja meni, jonka jälkeen muutama päivä toivuttiin siitä, että itselle antoi luvan syödä vapaammin. Oppia ikä kaikki, tästä lähin, kun on se niin sanottu ”herkkupäivä” eli ei tarvitse niin niitä kaloreita kokoajan ynnäillä, niin teen sen nykyiseen ruokavaliooni sopivalla tavalla. Sillä voin kertoa, että vatsalla meni muutama päivä siitä toipuessa, kun oli antanut itsensä hiukan napostella. Nyt olenkin perehtynyt paremmin vaihtoehtoisiin herkkuihin, jotka ”tukevat” nykyistä ruokavaliotani, että kun tulee se ”herkkupäivä” niin meinaan pitäytyä sellaisissa ruoka-aineissa, ettei olo ole ihan kauhea sen jälkeen. Koska en usko, että on hyväksi potea vapaammin syötyään huonoa vointia niin fyysisesti kuin henkisestikään!!

Mutta nyt olo on sellainen, että treeni kulkee ja tuloksia on tullut. Ainut mikä nyt on myös itsellä tarkistuksen alla, ovat nuo kalorimäärät sillä, jonkin verran on ollut havaittavissa nykyään nälän tunnetta enemmän noina raskaina lihaskuntopäivinä, joten ajattelin ottaa noiden päivien kalorit tarkkailuun, että tulee syötyä treeniä tukevasti ja oikeaan paikkaan hiilarit, proteiinit sekä rasvat ja tietenkin että oikeassa suhteessakin. En halua, että teen omalle kehitykselle takapakkia ainakaan sillä, etten syö tarpeeksi, sillä ruokavalio on rempattu ja sen kanssa olen sinut. Kyse ei ole mielihaluista herkkuja kohtaan vaan aidosti nälästä, ja mikä tässä vaiheessa on itsellä pelkona on se, että mennään säästöliekille tai kroppa alkaa nakertaa lihasta NOoouuu…..!

Olen tässä suunnitellutkin, että nyt olisi jälleen hyvä aika ottaa valokuvat itsestä tai siis mieheni ottaa, joka varmaan jälleen kikattelee niitä ottaessaan… sitä innolla odottaen, or not! Näkisi kuitenkin tuon kehityksen kuvista, sillä uskon/tiedän että kehitystä on tapahtunut, mutta matkaa on vielä hurjasti jäljellä. Aloituksesta on nyt noin 12 viikkoa ja näin myös viime kuvista, joten nyt voisi olla hyvä hetki napsasta nuo uudet kuvat ja todeta niiden avulla, että mitä on tapahtunut ja niistä saisi varmasti lisäbuustia jatkolle. Mutta ei kait tässä minun puolesta muuta, kuin hyvää viikonloppua ja nautitaan viikonlopulle luvatuista mukavista keleistä!

-Ouska-