perjantai 4. heinäkuuta 2014

Keisarinkierros tsek!


Viime viikon lauantaina oli vihdoin tiimin kauan odottama maastopyöräreissu Rokuan maisemissa, kävimme pyöräilemässä Keisarinkierroksen. Lähdimme aamusta matkaan puolipilvisessä kelissä, mikä ainakin itsestä oli tosi passeli sillä kylmähän siinä hommassa ei tullut! Reissu oli kaikin puolin onnistunut vaikka Sami pääsikin esittelemään laastarointi ja pyöränkorjaustaitojaan, mutta ei mitään sellaista mikä olisi meitä pahemmin hidastanut.

Kierrokselle kaikkiaan kertyi matkaa reipas 19 km ja siitä pari ensimmäistä meni vaihteiden käyttöä opetellen, mutta kyllähän niidenkin käyttö alkoi sitten onnistua (jotenkin). Reitti oli näin aloittelevallekin maastopyöräilijälle todella sopiva. Vaikka TODELLA jyrkissä ja reisiä POLTTAVISSA ylösnousuissa, ei halunnut edes katsoa, että paljonko nousua on vielä jäljellä, vaan silmät kiinni puristin muutamaankin otteeseen sinnikkäästi ylös. Tulihan siellä välillä sellaisiakin pätkiä, ettei vaan pystynyt jatkamaan, vaan oli pakko työntää viimeiset metrit joissakin nousuissa ylös, sillä jalkoja hapotti niin pahasti, mutta en minä sitä pyörän työntämistä jyrkkään ylämäkeenkään hapoilla olevilla reisillä sanoisi helpoksi… Mutta voi sitä voittajafiilistä aina kun yksi nousu oli taitettu ja tuli tasaista tai sitten kun tuli se alamäki, josta sai virtaa taas seuraavaan koitokseen ja kyllähän noilla taukopaikoilla kaikille maistui kummasti aina pikku välipala.

Tässä olisi myös muutama maisemakuva reissun päältä, sillä komeat oli kyllä maisemat, mitä ajamiseen keskittymiseltä ehti sivuille vilkuilla. Nuo portaat kavuttiin pyörät selässä ylös noin 200 metriä. Kuvaaja pääsi yllättämään muutama tiimiläisen, mutta en laittanut niitä vielä tänne, kun en saanut kaikkia tyttöjä kiinni. Lisäillään sitten tuonne kuvaosioon, kun saadaan kuvat kokoon. Prässin fb-sivuilla on myös Samin pari kuvaa, joissa näkyy reissuun osallistuneet tiimiläiset, valitettavasti pari tiimiläistä estyi tulemasta, mutta kaikista on tulossa esittelyt ja kuvat uskoakseni tämän kuun lopussa, kun meillä koittaa yhteistapaaminen uusien kuntosaliohjelmien tiimoilta



Itseä ainakin puraisi tuollainen maastopyöräkärpänen, että kovasti jo suunnittelen uutta reissua syksylle. Iso kiitos kuuluu reissun järjestämisestä valkuille Samille ja Katjalle, jotka mahdollistivat tämän reissun!

Tässä, kun nyt kirjoittelen, niin mainitaanpa muutamalla lauseella omasta kehityksestä. Juhannus tuli ja meni, jonka jälkeen muutama päivä toivuttiin siitä, että itselle antoi luvan syödä vapaammin. Oppia ikä kaikki, tästä lähin, kun on se niin sanottu ”herkkupäivä” eli ei tarvitse niin niitä kaloreita kokoajan ynnäillä, niin teen sen nykyiseen ruokavaliooni sopivalla tavalla. Sillä voin kertoa, että vatsalla meni muutama päivä siitä toipuessa, kun oli antanut itsensä hiukan napostella. Nyt olenkin perehtynyt paremmin vaihtoehtoisiin herkkuihin, jotka ”tukevat” nykyistä ruokavaliotani, että kun tulee se ”herkkupäivä” niin meinaan pitäytyä sellaisissa ruoka-aineissa, ettei olo ole ihan kauhea sen jälkeen. Koska en usko, että on hyväksi potea vapaammin syötyään huonoa vointia niin fyysisesti kuin henkisestikään!!

Mutta nyt olo on sellainen, että treeni kulkee ja tuloksia on tullut. Ainut mikä nyt on myös itsellä tarkistuksen alla, ovat nuo kalorimäärät sillä, jonkin verran on ollut havaittavissa nykyään nälän tunnetta enemmän noina raskaina lihaskuntopäivinä, joten ajattelin ottaa noiden päivien kalorit tarkkailuun, että tulee syötyä treeniä tukevasti ja oikeaan paikkaan hiilarit, proteiinit sekä rasvat ja tietenkin että oikeassa suhteessakin. En halua, että teen omalle kehitykselle takapakkia ainakaan sillä, etten syö tarpeeksi, sillä ruokavalio on rempattu ja sen kanssa olen sinut. Kyse ei ole mielihaluista herkkuja kohtaan vaan aidosti nälästä, ja mikä tässä vaiheessa on itsellä pelkona on se, että mennään säästöliekille tai kroppa alkaa nakertaa lihasta NOoouuu…..!

Olen tässä suunnitellutkin, että nyt olisi jälleen hyvä aika ottaa valokuvat itsestä tai siis mieheni ottaa, joka varmaan jälleen kikattelee niitä ottaessaan… sitä innolla odottaen, or not! Näkisi kuitenkin tuon kehityksen kuvista, sillä uskon/tiedän että kehitystä on tapahtunut, mutta matkaa on vielä hurjasti jäljellä. Aloituksesta on nyt noin 12 viikkoa ja näin myös viime kuvista, joten nyt voisi olla hyvä hetki napsasta nuo uudet kuvat ja todeta niiden avulla, että mitä on tapahtunut ja niistä saisi varmasti lisäbuustia jatkolle. Mutta ei kait tässä minun puolesta muuta, kuin hyvää viikonloppua ja nautitaan viikonlopulle luvatuista mukavista keleistä!

-Ouska-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti